Tämä teksti on Kirkkonummen Kunnan ja Porkkala-museon Ystävien painattamasta esitteestä. Uusi parempi esite on ilmestynyt. Kuvat ovat Jan Kailan kuvaamia vuokra-ajan esineitä.
Denna text är hämtad ur Kyrkslätt kommuns och Porkala-museets Vänners brochyr. En ny brochyr utkommit senare. Föremålen från Porkala-parentesen fotograferade av Jan Kaila..

PORKKALAN VUOKRAKAUSI

Moskovassa 19.9. 1944 solmitulla Välirauhansopimuksella ns. Porkkalan alue vuokrattiin Neuvostioliitolle sotilaalliseksi tukikohdaksi 50 vuodeksi. Vuokrattu alue oli laajuudeltan n.1 000 km2 ja siihen kuului suuri osa Kirkkonummen kunnasta, osa Siuntiota, lähes koko Degerbyn kunta ja pieniä osia Inkoosta ja Espoosta.

Kymmenen päivän aikana alueelta evakuoitiin 7 272 asukasta, yli 8 000 kotieläintä, koko peruna- ja viljasato sekä osa heinäsadosta. Evakuointityöhön osallistui n. 20 000 henkeä, sotilaita, lottia ja vapaaehtoisia. Puomit alueelle johtavilla teillä sulkeutuivat 28.9.1944.

Porkalan alueelta evakuoitujen etuja puolustamaan perustettiin Porkkalan Liitto. Se ajoi Porkkalasta evakuoitujen asiaa sekä korvauskysymyksissä että maanhankinta-asioissa. Myöhemmin sillä oli tärkeä roolinsa, kun alue palautettiin ja evakuoidut joutuivat kamppailemaan omistusoikeuksista.

PORKKALAN MERISOTILAALLINEN TUKIKOHTA

Porkkalan alue vuokrattiin Neuvostoliitolle merisotillaaliseksi tukikohdaksi. Suomenlahden kapeimman kohdan puolustus oli sen päätehtävä. Tukikohdan sijainti aivan Suomen pääkaupungin vieressä herätti suurta levottomuutta.

Tukikohdan sydän oli Upinniemeen sijoitettu sotasatama. Hallinnollinen keskuspaikka oli Kirkkonummen keskustassa. Alueella asui vuokrakauden aikana arvioiden mukaan 20-30 000 ihmistä, sotilaiden lisäksi alueella asui todennäköisesti lähes 10 000 siviiliä (Huom! Kirkkonummen nykyinen asukasluku on n. 27 000).

Alueelle rakennettiin sotasataman lisäksi runsaasti erilaisia linnoituslaitteita sekä saaristoon, rajan läheisyyteen että suurimpien peltoaukkeitten reunoille. Majoitus ja kasarmialueita huoltorakennuksineen oli mm. Porkkalan kylässä, Biskopsbölessä, Upinniemessä ja Degerbyn Malmissa. Lentokenttä sijaitsi Friggesbyssä. Vuokrakauden aikana Kelasta rekennettiin pistoraide Båtvikiin, jonne oli tehty satama. Alueen halki tehtiin kivetty tykkitie Pikkalasta Biskopsböleen, ns. Kabanovintie. Siihen liittyen toteutettiin myös Vårnäsin silta.

Porkkalan tukikohta oli ainakin huollollisesti laivaston esikunnan alainen. Tukikohdan ensimmäinen komentaja oli Neuvoston sankari vara-amiraali Neon Vasiljevitsh Antonov. Viimeisenä komentajana toimi kenraaliluutnantti Sergei Kabanov.

RAJAN VARTIOINTI

Porkkalan vuokra-alueen rajat vedettiin kartalle viivottimella piittaamatta maastosta tai tilusrajoista. Alueen sulkeuduttua ryhmitettiin sen ympärille puolustukseen ja vartiointiin puolustusvoimiin kuuluvia joukkoja. Merialueen vartioinnista huolehti rannikkotykistö. Myöhemmin syksyllä vartiointi siirrettiin vakituisille rajavartiojoukoille. Vuonna 1947 Porkkalan rajan vartioinnista vastaavan pataljoonan nimi muutettiin Porkkalan Rajavartiostoksi. Porkkalan Rajavartiosto lakkautettiin vuokra-alueen palautuksen jälkeen.

PALAUTUS

Syksyllä 1955 tapahtui yllättävä käänne Porkkalan vuokra-alueen vaiheissa. Suurvaltapoliittisen tilanteen muuttuminen, Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden kehitys ja Porkkalan tukikohdan meristrategisen merkityksen väheneminen mahdollistivat neuvottelut, joiden tuloksena ilmoitettiin Porkkalan palautuksesta. 17.9. 1955 lehdistö kirjoitti uutisesta kokosivun otsikoin. Moskovan välirauhansopimuksen allekirjoituksen 11 vuotispaivänä julkaistiin virallinen kommunikea alueen palautuksesta. Palautussopimus käsiteltiin pikaisesti eduskunnassa ja ratifiointiasiakirjat vaihdettiin 28. lokakuuta.

Sopimuksen mukaan Neuvostoliitton tuli vetää joukkonsa alueelta kolmen kuukauden kuluessa sopimuksen ratifioimisesta. Lopulta neuvostoviranomaiset määräsivät palautuspäiväksi 26.1. Kun palautukseen liittyvät loppuasiakirjat oli allekirjoitettu, avautuivat rajapuomit alueelle johtavilla pääteillä klo 15. Aura-autot ajoivat sotilassaattuiden edellä avaten päätiet. Myös lehtimiehet kiiruhtivat alueelle.

Porkkalan alueen palautukseen liittyi siviilen kannalta useita epävarmuuden vaiheita. Omistusoikeuskysymyksistä kehittyi suuri periaatteellinen kiistakysymys: kuuluiko alue valtiolle vai alueelta evakuoiduille? Kesällä 1956 päädyttiin lopputulokseen, jonka mukaan omistuoikeudet palautettiin porkkalailasille ja valtion tarpeet täytettiin pakkolunastuksella korvausta vastaan. Valtion evakuoinnin takia maksamien korvausten takaisinmaksussa nuodattiin erityisiä korotuskertoimia.

Porkkalan alue oli muuttunut rajusti vuokrakauden aikan. Se oli elänyt omaa elämäänsä erillään Suomen kehityksestä. Jälleenrakennus pulan vaivaamassa maassa vaati uudisraivaajahenkeä. Läheskään kaikki evakuoidut eivät halunneet tai voineet palata kotisijoilleen. Alueen väestörakenne muutttui nopeasti. Vuokrakauden seurauksena pieni Degerbyn kunta pyyhittiin kokonaan kartalta ja liitettiin Inkooseen. Vuokrakauden vaikutukset ovat nähtävissä myös seudun maastossa: vuokrakauden jäljiltä autioksi jääneitä rakennuksia on edelleen pystyssä ja monet kasvillisuuden peittämät kummut kätkevät sisäänsä tuhottuja bunkkereita ja muita linnoitusrakenteita.

PORKALA ARRENDETID

Enligt det preliminära fredsfördraget som ingicks i Moskva 19.9.1944 arrenderades det s.k. Porkalaområdet ut till Sovjetunionen såsom militärbas på 50 år. Området omfattade ca 1000 km2 och dit hörde en stor del av Kyrkslätt, en del av Sjundeå, nästan hela Degerby och små delar av Ingå och Esbo. På tio dagar evakuerades 7272 invånare, över 8000 husdjur, hela potatis- och sädesskörden samt en del av höskörden. Ca 20.000 personer deltog i evakueringsarbetet, soldater, lottor och frivilliga. Bommarna på vägarna till området sänktes 28.9.1944. För att tillvarata de från Porkalaområdet evakuerades intressen, grundades Porkalaförbundet som förde de evakuerades talan både i ersättningsfrågor och markförvärvsärenden. Senare hade förbundet en viktig roll, då området återbördades och de evakuerade var tvungna att kämpa för sin äganderätt.

PORKALA MARINBAS

Porkalaområdet arrenderades till Sovjetunionen för att användas som sjömilitärbas. Dess huvuduppgift var att försvara Finska vikens smalaste ställe. Basens läge alldeles intill Finlands huvudstad väckte stor oro. Basens hjärta var krigshamnen i Obbnäs. Det administrativa centret var i Kyrkslätts centrum. På området bodde det under arrendetiden uppskattningsvis 20.000-30.000 människor, utöver militärerna sannolikt nästan 10.000 civila (Obs! Kyrkslätts nuvarande invånartal är ca 27.000). På området byggdes det utöver krigshamnen rikligt med olika slags befästningsverk både i skärgården, i närheten av gränsen samt invid de största åkerslätterna. Inkvartering och kasernområden med servicebyggnader fanns det bl.a. i Porkala by, Biskopsböle, Obbnäs och Malm i Degerby. Ett flygfält fanns i Friggesby. Under arrendetiden byggdes det ett stickspår från Käla till Båtvik, där det hade anlagts en hamn. Genom området byggdes det en stenlagd kanonväg från Pickala till Biskopsböle, den s.k. Kabanovsvägen. I anslutning till den byggdes också Vårnäs bro. Porkalabasen var åtminstone vad underhållet beträffar underställd marinstaben. Den första kommendören var Sovjethjälten, viceamiral Neon Vasiljevitsh Antonov. Den sista kommendören var generallöjtnant Sergei Kabanov.

GRÄNSBEVAKNING

Arrendeområdets gränser drogs upp på kartan med linjal utan hänsyn till terräng eller ägogränser. Då området avstängdes grupperades försvarsmaktens trupper för försvar och bevakning. Kustartilleriet hade hand om bevakningen av havsområdet. Senare på hösten överfördes bevakningen på reguljära gränsbevakningstrupper. År 1947 ändrades namnet på bataljonen som svarade för bevakningen av Porkalas gräns till Porkala Gränsbevakning. Den upplöstes sedan arrendeområdet hade återbördats.

PORKALAOMRÅDET ÅTERBÖRDAS

Hösten 1955 inträffade en överraskande förändring beträffande Porkala arrendeområde. Den storpolitiska situationen förändrades, förhållandet mellan Finland och Sovjetunionen utvecklades och den strategiska betydelsen av Porkalabasen minskade. Alla dessa förändringar möjliggjorde förhandlingar, vilka utmynnade i meddelandet att Porkalaområdet återbördas. Pressen offentliggjorde nyheten 17.9.1955 med helsidesrubriker. På 11-årsdagen av undertecknandet av det preliminära fredsfördraget i Moskva offentliggjordes en officiell kommuniké om återlämnandet av området. Avtalet härom behandlades snabbt i riksdagen och ratifikationsurkunderna utväxlades den 28 oktober.

Enligt avtalet skulle Sovjetunionen dra bort sina styrkor från området inom tre månader efter att avtalet ratificerats. Slutligen förordnade de sovjetiska myndigheterna, att återbördandet sker 26.1. Då de slutliga urkunderna i anslutning till återbördandet hade undertecknats, lyftes gränsbommarna på huvudvägarna till området kl. 15. Plogbilarna körde före militärkonvojerna och öppnade huvudvägarna. Området lockade också många journalister.

Civilbefolkningen stod inför många osäkerhetsmoment i anslutning till återbördandet av Porkalaområdet. Äganderättsfrågorna utvecklade sig till ett stort principiellt tvisteämne: tillhörde området staten eller de från området evakuerade? Sommaren 1956 stannade man inför ett sådant beslut, att Porkalaborna återfick sin äganderätt och statens behov tillgodosågs genom tvångsinlösning mot ersättning. Vid återbetalningen av de ersättningar staten erlagt på grund av evakueringen iakttogs speciella förhöjningskoefficienter.

Porkalaområdet hade förändrats radikalt under arrendetiden. Det hade levt sitt eget liv, åtskils från utvecklingen i Finland. Återuppbyggnaden i landet, som led brist på det mesta, krävde nybyggaranda. Det var inte alla evakuerade som ville eller kunde komma tillbaka till sin gamla hemort. Befolkningsstrukturen på området förändrades snabbt. Som en följd av arrendetiden ströks lilla Degerby kommun helt från kartan och anslöts till Ingå. Verkningarna från arrendetiden syns också i terrängen: det står fortfarande kvar en del hus som blivit öde, och många växttäckta kullar döljer förstörda bunkrar och andra befästningskonstruktioner.

PORKKALA: THE LEASE PERIOD

Under the terms of the interim peace treaty reached in Moscow on 19 September 1944, the so-called Porkkala area was leased to the Soviet Union as a military base for 50 years. The leased area covered approximately 1000 kms and included much of the municipality of Kirkkonummi, virtually all of the municipality of Degerby and small parts of Inkoo and Espoo.

Within ten days, 7272 residents, over 8000 animals, the entire potato and wheat crop and part of the hay crop were evacuated. Around 20,000 people assisted in the evacuation operation; soldiers, members of the women's voluntary service and volunteers. The barriers came down on the roads into the area on 28 September 1944.

To defend the interests of those evacuated from the Porkkala area, the Porkkala Association was founded. The association assisted evacuees in matters of compensation and land acquisition. Later on it had an important role when the area was returned and evacuees found themselves having to contest their right of ownership.

THE PORKKALA NAVAL BAS

The Porkkala area was leased to the Soviet Union as a naval base. Its main function was to defend the Gulf of Finland at its narrowest point. The location of the base in the immediate vicinity of the Finnish capital was a source of great anxiety. The focal point of the base was the naval harbour at Upinniemi. The administrative headquarters was in the centre of Kirkkonummi. It is estimated that 20-30,000 people lived in the area during the lease period; besides military personnel there were probably almost 10,000 civilians (N.B. the present-day population of Kirkkonummi is around 27,000). Besides the naval harbour a large number of fortifications were built in the archipelago, in the vicinity of the border and at the edges of large open fields. Living quarters and barracks areas with the attendant service buildings were to be found in Porkkala village, Biskopsböle, Upinniemi and Malm, Degerby. There was an airstrip at Friggesby. During the lease period a railway siding was built from Kela to Båtvik, where a harbour had been created. A paved artillery road was laid across the area from Pikkala to Biskopsböle, known as the Kabanov road. Vårnäs bridge was also built as part of it. At least in terms of maintenance, the Porkkala base was subordinate to naval high command. The first commander of the base was the Soviet hero Vice Admiral Neon Vasilyevich Antonov. The last commander was Lieutenant General Sergei Kabanov.

BORDER PATROLS

The borders of the leased area were drawn on the map with a ruler without regard for the terrain or land boundaries. After the area had been sealed off, defence and patrol duties round the area were performed by the defence forces. Patrolling the sea area was the responsibility of the coast artillery. Later in the autumn patrol duties were handed over to regular frontier patrol troops. In 1947 the battalion responsible for patrolling the Porkkala border changed its name to the Porkkala Frontier Guard, but was disbanded when the leased area was returned.

RETURN OF THE PORKKALA AREA

In autumn 1955 there was an unexpected turn in the circumstances of the Porkkala leased area. The changed situation between the superpowers, improvement in bilateral relations between Finland and the Soviet Union and the reduced naval significance of the Porkkala base opened the way for negotiations which led to the announcement of the return of Porkkala. The newspaper headlines on 17 September 1955 filled the entire page. On the 11th anniversary of the signing of the Moscow interim peace treaty an official communique proclaimed the return of the area. The return agreement quickly passed through parliament and the ratification documents were exchanged on 28 October.

Under the terms of the agreement the Soviet Union was to withdraw its troops from the area within three months of ratification. The Soviet authorities finally set 26 January as the date for the handover. Once the final documents relating to the handover had been signed, the barriers on the main roads into the area were opened at 3 pm. The military convoys were proceeded by snow ploughs which unblocked the main roads. Journalists also hurried to the scene.

For the civilians, the return of the Porkkala area brought a lot of uncertainty. A dispute developed over the principle of the right of ownership: did the area belong to the state or to the people who had been evacuated from it? In the summer of 1956 a decision was reached whereby ownership rights were restored to the people of Porkkala, and where needed the state enforced compulsory land purchases. Special surcharges were levied on the compensation which the state had paid evacuees, which now had to be paid back.

The Porkkala area had changed radically during the lease period. It had lived its own life, divorced from developments in the rest of Finland. Reconstruction in a country which was experiencing shortages called for a pioneering spirit. Not all the evacuees by any means were willing or able to return to their old homes. The population structure of the area altered rapidly. As a consequence of the lease period the small municipality of Degerby was completely struck from the map and amalgamated with Inkoo. The effects of the lease period are also evident in the landscape: abandoned buildings are still standing and many overgrown hummocks conceal ruined bunkers and other fortifications.

Takaisin pääsivulle-Tillbaka till huvudsidan