Jatkosodan jälkeinen aselepo astui voimaan 4.-5.9.1944, ja välirauhansopimus allekirjoitettiin 19.9.1944. Välirauhan ehtoihin kuului Porkkalan alueen vuokraaminen Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi 50 vuodeksi 5 milj. mk:n vuotuista maksua vastaan . Syksyllä 1955 saatiin kuitenkin tieto, että Porkkalan vuokra-alue palautettaisiin Suomelle. Tammikuussa 1996 tuli kuluneeksi 40 vuotta Porkkalan palautuksesta.
Porkkalan vuokra-alue käsitti Porkkalan ja Obbnäsin niemet, niiden edustalla olevan saariston sekä mannerta, yhteensä 380,5 km2. Siihen kuului Degerbyn kunta sekä osia Espoon, Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon kunnista. Neuvostoliitto rakensi alueelle mm. lentokentän, syväsataman, Upinniemen sotasataman ja alueen läpi johtavan ns. Kabanovin tien, joka sai nimensä tukikohdan viimeisen komentajan, kenraaliluutnantti Sergei Kabanovin mukaan. On arvioitu, että 20.00-30.00 venäläisiä sotilasta ja siviiliä asui vuokra-alueella: Syksyllä 1955 Neuvostoliitto ilmoitti luopuvansa Porkkalan vuokra-alueesta. Suomalaisille tuli kiire valmistella alueen vastaanottoa. Porkkalan vastaanottoon vuonna 1956 ottivat osaa sekä Puolustusvoimat että Rajavartiolaitos muiden viranomaisten ohella. Valtioneuvoston joulukuussa 1955 asettaman Porkkalan väliaikaisen hallintotoimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin rajavartiostojen päällikön apulainen, kenraalimajuri Kaarlo Vaala. Hallintotoimikunta työskenteli samoin valtuuksin kuin lääninhallitukset lääneissään. Marraskuun alussa 1955 annettiin vastaanottoon osallistuville joukoille käsky Porkkalan alueen tulokatselmuksesta ja vastaanotosta. Valmistelujen ohella piti rajanvartioinnin tehoa jatkuvasti lisätä. Kiinnostus Porkkalaa kohtaan oli tuohon aikaan tavaton.
Syyskuusta 1955 lähtien venäläisten voitiin todeta hävittäneen linnoituslaitteitaan. Alueelta kuului räjäytyksiä ja lokakuussa havaittiin, että Mäkiluodon järeä tykkitorni oli räjäytetty ja joulukuussa tulenjohtotorni lensi ilmaa mutta jäi osittain pystyyn. Syksyn kuluessa aloitettiin joukkojen, kaluston ja materiaalin kuljetukset meritse ja osittain maitse vuokra-alueelta. Rajamerkit poistettiin 18.-26.1.1956; suomalaiset tekivät työn omalla ja venäläiset omalla puolellaan rajaa. Rajavaltuutetut pitivät viimeisen istuntonsa Espoon rajakomppanian pääsijoituspaikalla 23.1.1956. Porkkalan vuokra-alueen palautuspäivänä 26.1.1956 eri joukko-osastoista komennetut joukot siirtyivät aamusta alkaen rajan tuntumaan vuokra-alueelle marssimista varten. Vastaanottoa johti "Puolustuslaitoksen Porkkalan vastaanotto-osasto", jonka komentajana oli eversti Ali Koskimaa. Vastaanotto-osastoon kuului esikunta, Jorvaksen, Kirkkonummen, Siuntion ja Degerbyn komppaniat, lentokenttien vastaanottoelin, reservikomppania sekä "Saariston alueen vastaanotto-osasto" (SaarVOs). Pääosa joukoista valmistautui marssimaan Stensvikin kautta Porkkalan alueelle. Saariston alueen vastaanotto-osaston siirtyminen Porkkalan alueelle tapahtui osin maitse, osin meritse. Kun Espoon rajakomppanian päällikkö kapteeni Eino Penttilä tasan klo 15.00 oli nostanut rajapuomin ylös, joukkojen komentajaksi määrätty eversti Ali Koskimaa ja everstiluutnantti Matti Tiitola ylittivät rajan ensimmäisenä. Kaikkiin rajanylityskohtiin oli kerääntynyt runsaasti väkeä seuraamaan marssia. Espoonlahden sillan tuntumassa oli parisataa lehtimiestä, radio- ja televisiotoimittajaa sekä tuhatlukuinen yleisö. Entisen rajan vartiointi jatkui kesäkuun loppuun vuonna 1956 ja muuttui luonteeltaan tarkkailuksi heinäkuussa.
Pääesikunnan operatiivinen toimisto lähetti 9.2.1956 esityksensä puolustusvoimien väliaikaiseen hallintoon erotettavista alueista Puolustusministeriölle. Alue-esitykset perustuivat osittain tilapäiseen tarpeeseen, liikkumisen vaarallisuuteen tutkimattomilla ja raivaamattomilla alueilla, vartiohenkilöstön irroittamispyrkimyksiin ja kustannusten säästämiseen. Lopullisen omistusoikeuden selvittäminen esitettiin määritettäväksi vasta, kun alueet ja niiden käyttötarkoitus oli voitu tarkemmin tutkia. Puolustuslaitoksella oli ennen vuokra-aikaa kiinteää omaisuutta ja laitteita vain eräillä saarilla Porkkalan edustalla. Näistä saarista vain Mäkiluoto oli puolustusvoimien omistuksessa ennen vuokra-aikaa. Obbnäsin alueelle vuokraaja oli rakentanut erittäin runsaasti erilaisia kasarmeja, varastoja ja muita tiloja, joita oli käytetty yksinomaan sotilaallisiin tarkoituksiin. Pääesikunnan mielestä Obbnäsin alueelle kyseeseen tulisi lähinnä Helsingin Laivastoaseman ja yhden lippueen sijoittaminen. Muille mahdollisesti valtiolle lunastettaville alueille Pääesikunnalla oli mielessä Suomenlinnassa sijaitsevan 1. Erillisen Rannikkotykistöpatteriston sijoittaminen. Joukko-osasto muutti kuitenkin aikanaan Vaasaan saatuaan jo sitä ennen nimen Vaasan Rannikkopatteristo. Myös venäläisten rakentama Friggesbyn lentokenttä ja muutamat muut alueet kiinnostivat puolustusvoimia. Pääesikunnan esityksen pohjalta puolustusministeriö lähetti oman ehdotuksensa Porkkalan hallintotoimikunnalle. Kymmenen päivää myöhemmin puolustusministeriö täydensi aikaisemmin lähettämäänsä asiakirjaa Pääesikunnan laatimilla perusteluilla alueiden hallinnon siirtämisestä puolustusvoimille. Esityksiä seurasi pitkähkö prosessi hallituskriiseineen ym. tapahtumineen. Lopputuloksena oli huomattavasti supistetut pakkolunastukset. Valtioneuvosto päätti pakkolunastettavasta alueesta lopullisesti 9.8.1956. Puolustusvoimille lunastettiin 2383 hehtaarin kokoinen maa- ja vesi-alue, joista tärkein osa oli Obbnäs, josta ruvettiin käyttämään nimeä Upinniemi. Alue muodostaa nykyään Porkkalan varuskunnan.
Porkkalan varuskunnan syntyminen
Porkkalan palautuksen jälkeen rakennustyöt alkoivat nopeasti uudella varuskunta-alueella. Rakentaminen tapahtui puolustusministeriön rakennusosaston johdolla ja toimesta. Varuskunnan suunnitteli arkkitehti Osmo Tapio Lappo, vuoteen 1951 Lehtonen. Töitä tehtiin pääosin talvisaikaan työllisyyden turvaamiseen myönnetyillä määrärahoilla. Kokonaisratkaisussa tukeuduttiin Neuvostoliiton jättämään perustaan, kuten satamaan ja teihin, sellaisenaan. Osa Upinniemen rakennuksista pystyttiin korjaamaan Helsingin Laivastoaseman käyttöön, vaikka rakennukset oli aikoinaan rakennettu kevyiksi, lähinnä leirikäyttöön. Upinniemestä tuli alusta alkaen merivoimien tärkeä tukikohta. Siellä oli vuodesta 1956 alkaen merivoimien vartio-osasto, jota varten koululaiva Suomen Joutsen oli siirretty emälaivaksi. 30.8.1959 sinne siirrettiin Katajanokalta Helsingin Laivastoasema ja Helsingin Lippue. Merivoimien alusyksiköistä muodostettiin 1.5.1961 Laivastolippue. Sen Moottoritykkivenelaivue oli vuosina 1959-69 Upinniemessä, jonka jälkeen se siirrettiin Turkuun ja tilalle perustettiin vuonna 1969 Vartiolaivue. Myös koululaiva Matti Kurki tukeutui vuodet 1962-1969 Upinniemeen. Merisotakoulukin oli tarkoitus siirtää Suomenlinnasta Upinniemeen, mutta päätös peruttiin. Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentti ja siihen kuuluva Rannikkopataljoona ryhtyi heti käyttämään Upinniemeä leirialueena. Rannikkopataljoonan siirrettiin kokonaan Upinniemeen vuonna 1960. Kesäkuussa 1960 Rannikkopataljoona irrotettiin Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentistä omaksi Rannikkojääkäripataljoona-nimiseksi joukko-osastokseen. Erillisistä laitoksista Upinniemeen siirrettiin vuonna 1961 Suojelukoulu ja siihen liitetty Sotilaspalokunta ja vuonna 1965 Painekoelaitos. Varuskunta nimettiin Porkkalan varuskunnaksi, jonka päällikkönä toimi Helsingin Laivastoaseman päällikkö.
Porsön saari lunastettiin rannikkotykistön tarpeisiin vuonna 1956. Lisäksi ostettiin Bågaskärin saari vuonna 1959. Porkkalanniemestä lunastettiin alue, jota ajateltiin käyttää moottoroidun rannikkotykistön tarpeisiin. Lisäksi lunastettiin pieniä alueita muista saarista. 1.8.1958 perustettiin Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentin II patteriston esikunta. Koska esikunnalla ei ollut tiloja Upinniemessä, se toimi Suomenlinnassa vuoteen 1960 saakka, jolloin se muutti Upinniemeen. Patteriston tärkein toimipiste oli alussa Mäkiluodon linnake. Patteriston Koulutuspatteri perustettiin varuskunta-alueelle vuonna 1966. Vuoden 1990 alusta II patteriston nimi muutettiin Porkkalan Rannikkopatteristoksi ja Koulutuspatteri jaettiin 1. ja 2.Patteriksi.
Porkkalan varuskunnassa on vuosien aikana tapahtunut joitakin pieniä muutoksia. Suurin ja merkittävin oli ilman muuta Rannikkojääkäreiden koulutuksen siirtyminen Uudenmaan Prikaatiin Tammisaareen. Viimeinen osasto lähti Upinniemestä joulukuun lopussa 1989. Suojelukoulu muodosti pienen osan varuskunnasta, mutta oli kuitenkin oma joukko-osastonsa. Se siirrettiin Tikkakoskelle vuonna 1985. Merivoimien kokoonpanosta ja alusten määrässä ja laadussa on tapahtunut monta muutosta. Suurin muutos oli kuitenkin kahden joukon, Helsingin Laivastoaseman ja Vartiolaivueen yhdistäminen yhdeksi joukko-osastoksi, nykyiseksi Suomenlahden Laivastoksi. Rannikkotykistön joukoissa on tapahtunut lähinnä pieniä kosmeettisia muutoksia.
Puolustusvoimien aikoinaan esittämiä aluevaatimuksia voidaan pitää perusteltuina, koska ne perustuivat todellisiin tarpeisiin. Keväällä ja kesällä vuonna 1956 voitiin esityksiä ja suunnitelmia tarkentaa. Lopputuloksena syntynyttä kompromissia voidaan pitää onnistuneena ratkaisuna. Kuntalaisten ja varuskunnan suhteet ovat tätä nykyään kunnossa, ja varuskunta pyrkii toiminnassaan ottamaan huomioon muun muassa varuskunnan lähellä asuvat siviiliasukkaat. Lisäksi varuskunta on tärkeä työnantaja Kirkkonummella. Varuskunnassa asuu hieman yli 700 henkilökuntaan kuuluvaa ja palvelee enimmillään 1300-1400 varusmiestä.
År 1996 har det gått 40 år sedan Sovjetunionen återgav Porkkala-området till Finland. Det finska trupperna marcherade in i området den 26. januari 1956. Efter intåget följde en kamp om äganderätten till Porkalaområdet mellan sivilbefolkningen och försvarsmakten. Försvarsmakten ville tvångsinlösa stora delar av Porkkala-området. Det slutliga expropiationbeslutet, som fattades 9.8.1956, har trots det stora motståndet av speciellt den svenskspråkiga befolkningen i Kyrkslätt visat sig vara en lyckad kompromiss. I Obbnäs uppstod efter 1956 en garnison, som fick namnet Porkala garnison. Det största truppförbandet inom garnisonen är idag Finska Vikens Marinkommando med Porkala Kustsektion som god tvåa. Sektionen är en del av Sveaborgs Kustregemente. Garnisonen är idag en viktig del av Kyrkslätt kommun. Inalles bor det drygt 700 personer inom garnisonen. Dessutom tjänstgör där upptill 1400 beväringar.
Kirjoittaja
Yleisesikuntaeverstiluutnantti Ove Enqvist (s. 1953) palveli Mäkiluodon linnakkeella 1976-1979. Sen jälkeen hän on palvellut muun muassa Rannikkotykistökoululla, Pääesikunnan rannikkotykistötoimistossa ja Porkkalan Rannikkopatteriston komentajana Upinniemessä. Hän on julkaissut kymmenkunta kirjasta ja kirjaa eri rannikkopuolustukseen liittyvistä aiheista. Kirjoja myy Suomenlinnan Rannikkotykistökillan sihteeri Kimmo Ylitalo, puh 5061142 kotiin ja 4370792 töihin.
Käytetyt lähteet, källor:
Enqvist, Ove: Järvö, Suomenlinnan Rannikkotykistökilta 1988
Kirjavainen, Ilmari ym: Rajavartiolaitos 1919-1969, Rajamme Vartijat ry 1969
Koivisto, Oiva ym: Suomen laivasto 1918-1968, osa 2, Otava 1968
Lappalainen, Niilo: Rannikkojääkäripataljoona 1960-1985, Rannikkojääkäripataljoona ja Rannikkojääkärikilta ry, Vantaa 1985
Lummela, V: Moottoroidun rannikkotykistön kehityksestä Suomessa, teoksessa Rannikkotykistön vuosikirja 1962, Rannikkotykistön Upseeriyhdistys ry, Helsinki 1962
Roudasmaa, Stig: Vaasan varuskunnan historia, Historiatoimikunta, Vaasa 1991
Skog, Emil: Veljet Vastakkain, WSOY 1974
Strang, Hanno: Vaasan Rannikkopatteriston taipaleelta, teoksessa Tuhantein Rantain Partahilta, Rannikkotykistön Upseeriyhdistys ry, Helsinki 1983
Tervasmäki, Vilho: Puolustushallinto sodan ja rauhan aikana 1939-1978, Arvi A Karisto osakeyhtiö, Hämeenlinna 1978
Eri ihmisten haastattelut